Saksan jalkapallon 1. Bundesliiga 1984–1985

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bundesliiga
Mestari

Bayern München
7. Bundesliigan mestaruus

8. Saksan mestaruus
Pudonneet joukkueet

Arminia Bielefeld
Karlsruher SC

Eintracht Braunschweig
Ottelut 306
Maalit 1052 (3.44 per ottelu)
Paras maalintekijä Klaus Allofs (26)
Suurin kotivoitto M'gladbach 10–0 Br'schweig (11. lokakuuta 1984)
Suurin vierasvoitto Bielefeld 2–7 Stuttgart (8. syyskuuta 1984)
Eniten maaleja ottelussa M'gladbach 10–0 Br'schweig (10 maalia) (11. lokakuuta 1984)

 ← 1983–1984

1985–1986 → 

Saksan Bundesliigan kausi 1984–1985 oli järjestyksessään 22. Bundesliigan, Länsi-Saksan pääsarjan, kausi. Se alkoi 24. elokuuta 1984[1] ja päättyi 8. kesäkuuta 1985.[2][3] Hallitsevana mestarina kauteen lähti VfB Stuttgart.[4]

Sarjajärjestelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokainen joukkue pelasi kaksi peliä toisiaan vastaan, yhden kotona ja yhden vieraissa. Joukkueet saivat kaksi pistettä voitosta ja yhden pisteen tasapelistä. Jos kaksi tai useampi joukkueista oli tasapisteissä, sijoitus määräytyi maalierolla ja jos vielä tasoissa, niin tehdyt maalit ratkaisivat. Joukkue, jolla oli eniten pisteitä kruunattiin mestariksi ja kaksi vähiten pisteitä kerännyttä joukkuetta putosi suoraan seuraavaksi kaudeksi 2. Bundesliigaan. Sijalle 16 sijoittunut joukkue pelasi 2. Bundesliigan kolmanneksi sijoittunutta vastaan kaksiosaisen nousukarsinnan, jonka voittaja sai paikan 1. Bundesliigassa.

Joukkuemuutokset kaudesta 1983–1984

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kickers Offenbach ja 1. FC Nürnberg putosivat 2. Bundesliigaan edellisen kauden päätteeksi.[4] Heidän tilalleen nousivat Karlsruher SC ja FC Schalke 04. Karsinnoissa Eintracht Frankfurt voitti MSV Duisburgin ja siten säilytti paikkansa Bundesliigassa.[5][6]

Kauden yhteenveto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mestaruuden voitti Bayern München.[7] Mestaruus oli Bayernille jo seitsemäs Bundesliigan historiassa.[8] Suorat putoajat Karlsruher SC ja Eintracht Braunschweig jäivät selvästi muista, jääden seitsemän ja yhdeksän pisteen päähän karsintapaikasta. Karsijan paikalle sijoittui Arminia Bielefeld, joka hävisi kaksiosaisen karsinnan 2. Bundesliigan kolmanneksi sijoittunutta 1. FC Saarbrückenia vastaan yhteismaalein 3–1.[9][10]

Maalipörssin voitti Kölnin Klaus Allofs 26 maalillaan.[11]

Suomalaisista Bundesliigassa esiintyi ainoastaan karsintojen kautta pudonneen Arminia Bielefeldin keskikenttäpelaaja Pasi Rautiainen.[12]

Joukkue Paikkakunta Stadion[13] Kapasiteetti[13]
Arminia Bielefeld Bielefeld Stadion Alm 35 000
VfL Bochum Bochum Ruhrstadion 40 000
Eintracht Braunschweig Braunschweig Stadion an der Hamburger Straße 38 000
SV Werder Bremen Bremen Weserstadion 32 000
Borussia Dortmund Dortmund Westfalenstadion 54 000
Fortuna Düsseldorf Düsseldorf Rheinstadion 59 600
Eintracht Frankfurt Frankfurt am Main Waldstadion 62 000
Hamburger SV Hampuri Volksparkstadion 80 000
1. FC Kaiserslautern Kaiserslautern Stadion Betzenberg 42 000
Karlsruher SC Karlsruhe Wildparkstadion 50 000
1. FC Köln Köln Müngersdorfer Stadion 61 000
Bayer 04 Leverkusen Leverkusen Ulrich-Haberland-Stadion 20 000
SV Waldhof Mannheim Ludwigshafen am Rhein Südweststadion* 75 000
Borussia Mönchengladbach Mönchengladbach Bökelbergstadion 34 500
FC Bayern München München Olympiastadion 80 000
FC Schalke 04 Gelsenkirchen Parkstadion 70 000
VfB Stuttgart Stuttgart Neckarstadion 72 000
Bayer 05 Uerdingen Krefeld Grotenburg-Kampfbahn 28 000

(*) Waldhof Mannheim pelasi kotipelinsä Ludwigshafenin lähistöllä, koska heidän oma stadioninsa ei täyttänyt Bundesliigan vaatimuksia.

Sarjataulukko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
# Joukkue O V T H TM PM ME Pst Karsinta tai putoaminen
1. Bayern München 34 21 8 5 79 38 +41 50 Osallistumisoikeus Euroopan Cupin ensimmäiselle kierrokselle
2. SV Werder Bremen 34 18 10 6 87 51 +36 46 Osallistumisoikeus UEFA cupin ensimmäiselle kierrokselle
3. FC Köln 34 18 4 12 69 66 +3 40 Osallistumisoikeus UEFA cupin ensimmäiselle kierrokselle
4. Borussia Mönchengladbach 34 15 9 10 77 53 +24 39 Osallistumisoikeus UEFA cupin ensimmäiselle kierrokselle
5. Hamburger SV 34 14 9 11 58 49 +9 37 Osallistumisoikeus UEFA cupin ensimmäiselle kierrokselle
6. Waldhof Mannheim 34 13 11 10 47 50 -3 37
7. FC Bayer 05 Uerdingen 34 14 8 12 57 52 +5 36 Osallistumisoikeus Cup-voittajien cupin ensimmäiselle kierrokselle
8. Schalke 04 34 13 8 13 63 62 +1 34
9. VfL Bochum 34 12 10 12 52 54 -2 34
10. VfB Stuttgart 34 14 5 15 79 59 +20 33
11. Kaiserslautern 34 11 11 12 56 60 -4 33
12. Eintracht Frankfurt 34 10 12 12 62 67 -5 32
13. Bayer Leverkusen 34 9 13 12 52 54 -2 31
14. Borussia Dortmund 34 13 4 17 51 65 -14 30
15. Fortuna Düsseldorf 34 10 9 15 53 66 -13 29
16. Arminia Bielefeld 34 8 13 13 46 61 -15 29 Putoamiskarsintaan
17. Karlsruher SC 34 5 12 17 47 88 -41 22 Putoaminen 2. Bundesliigaan
18. Eintracht Braunschweig 34 9 2 23 39 79 -40 20 Putoaminen 2. Bundesliigaan

[7]

Arminia Bielefeld ja 2. Bundesliigan kolmanneksi sijoittunut 1. FC Saarbrücken pelasivat kaksiosaisen ottelusarjan paikasta Bundesliigaan. Saarbrücken voitti yhteismaalein 3-1 ja nousi seuraavaksi kaudeksi Bundesliigaan.

13. kesäkuuta 1985 1. FC Saarbrücken 2–0 Arminia Bielefeld Ludwigspark, Saarbrücken
Blättel Maali 9'

Dickert Maali 69'

Raportti Yleisömäärä: 15,000
Tuomari: Siegfried Brehm (Kemmern)
17. kesäkuuta 1985 Arminia Bielefeld 1–1 1. FC Saarbrücken Stadion Alm, Bielefeld
Westerwinter Maali 59' Raportti Jusufi Maali 78' Yleisömäärä: 32,000
Tuomari: Peter Gabor (Berlin)
Koti \ Vieras1 Bielefeld Bochum Braunschweig Werder Bremen Dortmund Düsseldorf Frankfurt Hamburg Kaiserslautern Karlsruhe Köln Leverkusen Waldhof Mannheim Mönchengladbach Bayern Munich Schalke Stuttgart Uerdingen
Bielefeld 2–3 3–2 3–4 3–0 1–1 2–2 4–1 1–1 4–1 1–0 1–1 0–1 3–3 1–3 2–1 2–7 1–0
Bochum 1–1 1–0 1–3 4–1 1–0 3–3 0–0 3–0 5–2 1–3 0–0 0–1 0–2 1–1 0–1 2–1 1–0
Braunschweig 0–0 1–3 0–2 2–4 1–0 5–0 3–1 2–1 3–1 1–3 0–2 0–1 0–4 0–1 4–2 3–1 0–0
Werder Bremen 2–1 2–2 4–1 6–0 2–1 3–3 5–2 6–1 7–1 6–2 2–2 1–1 2–0 4–2 2–1 3–1 1–0
Dortmund 1–3 3–0 3–1 2–0 1–2 2–1 1–2 0–3 0–2 2–0 2–1 0–0 2–3 1–1 4–1 4–1 4–0
Düsseldorf 1–1 0–2 4–1 3–2 0–0 3–1 4–2 1–0 2–2 1–2 3–2 1–1 2–1 0–2 1–2 2–2 2–2
Frankfurt 3–0 1–1 2–0 1–3 2–1 2–2 1–0 1–1 4–2 1–4 2–0 7–2 1–1 2–2 1–1 2–0 3–2
Hamburg 4–0 3–1 5–0 2–0 4–2 1–2 2–0 3–2 0–0 3–1 1–1 5–2 1–1 2–1 2–0 3–1 1–1
Kaiserslautern 1–1 5–2 1–0 2–2 5–0 3–1 2–1 1–1 3–1 6–0 3–3 1–1 2–0 0–1 2–2 2–1 6–1
Karlsruhe 4–0 1–1 4–1 1–1 2–4 2–2 2–2 1–1 0–0 1–4 0–0 3–2 0–1 0–4 2–2 1–1 0–4
Köln 1–1 2–1 1–0 3–2 6–1 4–2 2–0 2–1 2–0 3–4 3–1 0–0 1–5 0–2 4–1 1–1 1–5
Leverkusen 1–1 1–1 0–3 0–0 0–1 4–3 3–1 2–0 3–0 4–1 4–4 2–1 3–2 3–0 2–2 0–2 0–0
Waldhof Mannheim 0–0 2–0 2–0 1–1 1–2 2–1 3–1 3–1 1–1 3–0 1–2 2–1 1–3 0–0 5–2 1–1 2–1
Mönchengladbach 2–0 4–3 10–0 1–1 1–1 0–2 3–3 0–1 7–0 3–3 2–3 1–1 3–0 3–2 3–1 2–1 0–0
Bayern Munich 3–3 2–2 3–0 4–2 1–0 6–0 4–2 1–1 3–0 6–2 2–0 2–1 1–2 4–0 3–0 3–2 2–1
Schalke 3–0 2–3 3–2 2–2 3–1 1–0 1–3 3–0 1–1 3–1 2–3 4–2 4–0 4–1 1–1 4–3 2–0
Stuttgart 2–0 1–2 6–1 1–3 2–0 5–2 4–2 1–1 5–0 5–0 3–1 4–1 3–0 2–3 1–3 1–0 5–2
Uerdingen 1–0 3–1 1–2 3–1 2–1 5–2 1–1 2–1 3–0 3–0 2–1 2–1 2–2 3–2 1–3 1–1 3–2

Lähde: www.dfb.de
1 Kotijoukkue vasemmanpuoleisessa sarakkeessa.
Värit: Sininen = kotivoitto; Keltainen = tasapeli; Punainen = vierasvoitto.

Parhaat maalintekijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
26 maalia
25 maalia
19 maalia
18 maalia
17 maalia
16 maalia

[11]

Mestarijoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
FC Bayern München
Maalivahdit: Raimond Aumann (20); Jean-Marie Pfaff Belgia (14).

Puolustajat: Norbert Eder (34 / 2); Klaus Augenthaler (32 / 5); Holger Willmer (29 / 3); Hans Pflügler (17 / 2); Bertram Beierlorzer (12); Bernd Martin (8). Keskikenttäpelaajat: Lothar Matthäus (33 / 16); Wolfgang Dremmler (29 / 1); Søren Lerby Tanska (28 / 11); Norbert Nachtweih Itä-Saksa (25 / 3); Bernd Dürnberger (20 / 2); Wolfgang Grobe (3 / 1). Hyökkääjät: Roland Wohlfarth (32 / 12); Ludwig Kögl (27 / 1); Reinhold Mathy (24 / 7); Michael Rummenigge (24 / 5); Dieter Hoeneß (20 / 7).

(suluissa ottelut ja maalit)

Manageri: Udo Lattek.

Joukkueessa, mutta ei pelattuja liigapelejä: Manfred Schwabl; Ugur Tütüneker; Karl Del'Haye; Achim Förster; Hans-Werner Grünwald.

[14]